Madam Z

Suunnittelen kaikenlaista, kaiken aikaa. Joskus tuntuu että elämä on yhtä suunnitelmien tekemistä ja niiden toimeenpanoa. Arkipäivä pitää suunnitella, jotta se sujuisi mahdollisimman joustavasti. Koska käydä kaupassa, koska imuroida, koska suursiivota. Koiran ulkoiluttaminen, harrastukset... Yhteinen aika, ruoanlaitto, erityisaktiviteetit. Koska mennään käymään Suomessa, koska meille on tulossa vieraita, koska olisi aika ulkomaanmatkalle?

Tuntuu siltä, että viimeisten muutaman kuukauden aikana mikään ei ole sujunut itsestään. Kaikki on pitänyt suunnitella etukäteen, jotta asiat ovat tulleet hoidettua. Liiallisesta suunnittelusta tulee usein turha stressi kun suunnitelmat eivät aina pidäkään. Tai toisaalta siitä, kun kaikki aika (siis vapaa-aika) on aikataulutettu.

Mistähän tämä ongelma johtuu? Vuorotyöstä, joka on liian iltapainotteista. Teen iltoja kahdeksan vuoroa kahdessa viikossa, joten yhteiset vapaaillat ovat kortilla. Joka toinen viikonloppu on vapaa, mutta sekin luksus alkoi vasta nyt. Loka/marras/joulukuussa meillä oli vain joka toinen sunnuntai yhteistä vapaa-aikaa.

Lisäksi kaikenlaiset päiväunet ja tulevaisuuden suunnitelmat tunkevat mukaan kuvaan. Jos voittaisin Lotossa, jos saisin työn josta pitäisin, jos kouluttautuisin vaikkapa kampaajaksi, jos muuttaisimme Osloon...

Yritä siinä nyt sitten elää elämää tässä ja nyt, hetkessä, nauttien, yhdessä rakkaittesi kanssa.

Carpe fucking diem!