Bambi Rescue
Luin viime viikolla Stockholm City-lehdestä pikku-uutisen, joka ahdisti. Koska on niin paljon lunta ja talvi on ollut ennätyskylmä, bambeilla on heikot olot. Ne ovat laihtuneita ja nyt kun talvi lähestyy loppuaan, niiden ahdinko vain kasvaa. Kun lumi ilman lämmetessä alkaa sulaa ja muuttuu pinnalta kovaksi ja liukkaaksi (=vaikeakulkuiseksi sorkkaeläimille), elävät bambiressut maalis/huhtikuun, ennenkuin kevät alkaa kunnolla, lähes paikallaan. Niillä on heikonlaisesti ruokaa ja koska kkylmä talvi on sulattanut kaikki niiden rasvakerrokset liian nopeasti pois, voi jopa 50% kokea kurjan kohtalon ja kuolla.
Olen nykyään totaalinen bleeding heart mitä eläimiin tulee, en kestä niiden kärsimyksiä laisinkaan. Autan minkä voin, lahjoitan rahaa kissayhdistykselle ja koirayhdistykselle ja nyt ruokin sitten niitä bambeja. Asumme Älvsjössä ja käymme lähes päivittäin viereisessä metsässä kävelyllä. Siellä asuu ainakin kaksi bambia, ajattelen niiden olevan pariskunta ja josain olevan mahdollisesti jälkikasvuakin. Ne ovat melkoisen kesyä, olemme mähneet söpöläiset usein läheisellä omakotialueella kulkemassa pihojen läpi.
Minulla on nyt oma ruokintapiste metsässä. Kävin jättämässä ruokaa ensimmäisen kerran viime sunnuntaina. Laitoin mysliä ja porkkanoita pahvilaatikkoon artikkelin ohjeiden mukaisesti ja vein sen kuusen alle. Tarkistuskäynnillä pari päivää myöhemmin (mukana kaksi kiloa ruotsalaisia omenoita) kävi ilmi, että laatikko oli huono ajatus. Laatikko oli kaadettu nurin ja sitä oli sorkittu, mutta melkein kaikki ruoka oli tallella. Kaadoimme laatikon sisällön kuusen alle ja heittelimme omenoita ympäriinsä. Kaksi päivää myöhemmin lähes kaikki, muutamaa omenaa ja porkkananpalaa lukuunotttamatta oli kadonnut. Tänään kävimme täydentämässä varastoja ja jätimme kuusen alle lisää ruokaa. Mysliä, valkokaalia ja porkkanoita. Entisistä ei ollut enää jäljellä kuin muutama puoliksi syöty omena.
Vilpitön toiveeni on, että bambit ovat saaneet edes hieman vatsantäytettä. Jos ne eivät ole löytäneet eväitä, ilmeisestikin metsässä asuu paljon muita nälkäisiä, joten hukkaan mikään ei kuitenkaan mene.
Olen nykyään totaalinen bleeding heart mitä eläimiin tulee, en kestä niiden kärsimyksiä laisinkaan. Autan minkä voin, lahjoitan rahaa kissayhdistykselle ja koirayhdistykselle ja nyt ruokin sitten niitä bambeja. Asumme Älvsjössä ja käymme lähes päivittäin viereisessä metsässä kävelyllä. Siellä asuu ainakin kaksi bambia, ajattelen niiden olevan pariskunta ja josain olevan mahdollisesti jälkikasvuakin. Ne ovat melkoisen kesyä, olemme mähneet söpöläiset usein läheisellä omakotialueella kulkemassa pihojen läpi.
Minulla on nyt oma ruokintapiste metsässä. Kävin jättämässä ruokaa ensimmäisen kerran viime sunnuntaina. Laitoin mysliä ja porkkanoita pahvilaatikkoon artikkelin ohjeiden mukaisesti ja vein sen kuusen alle. Tarkistuskäynnillä pari päivää myöhemmin (mukana kaksi kiloa ruotsalaisia omenoita) kävi ilmi, että laatikko oli huono ajatus. Laatikko oli kaadettu nurin ja sitä oli sorkittu, mutta melkein kaikki ruoka oli tallella. Kaadoimme laatikon sisällön kuusen alle ja heittelimme omenoita ympäriinsä. Kaksi päivää myöhemmin lähes kaikki, muutamaa omenaa ja porkkananpalaa lukuunotttamatta oli kadonnut. Tänään kävimme täydentämässä varastoja ja jätimme kuusen alle lisää ruokaa. Mysliä, valkokaalia ja porkkanoita. Entisistä ei ollut enää jäljellä kuin muutama puoliksi syöty omena.
Vilpitön toiveeni on, että bambit ovat saaneet edes hieman vatsantäytettä. Jos ne eivät ole löytäneet eväitä, ilmeisestikin metsässä asuu paljon muita nälkäisiä, joten hukkaan mikään ei kuitenkaan mene.
Kommentarer
Trackback
