Tunnelma: kaipaava, kotoisa
Istun jälleen iltavuoron jälkeen tietokoneen edessä. Tsekkailen suosikkisaittejani, luen kirja-arvosteluja, päivitän blogia. Lakkaan kynsiäni. Edessä lasillinen pepsi-maxia, vettä, kuppi teetä tai kuten tänään, lasillinen kuplivaa. Toissapäiväisestä Moet&Chandonin magnumista jäi useampi lasillinen jäljelle, pullo on odotellut ottajaansa parvekkeella. Tänä iltana rakkaani oli jättänyt minulle coupe-lasin ja viestin, että "Nauti!" joten ei kai yksi lasi pahaa tapa.
Kun aloitan uudessa työssäni, myöhäiset illat taitavat olla historiaa. Vaikka iltavuoroja tulee varmaan olemaan jatkossakin, eivät ne luultavasti ole yhtä myöhäisiä. Tulee hieman ikävä näitä hiljaisia hetkiä, omaa aikaa. Sivuikkunoissa palavat pienet lamput, selkäni alkaa olla sopeutunut Aallon tuoleihin, joten keittiön pöydän ääressä on vihdoinkin mukava istua. On hiljaista ja rauhallista, väsyttää mutta vielä ei ole kiire nukkumaan. Makuuhuoneesta kuuluu vompatin ja miehen yhteistuhinaa.
Silti olen onnesta soikeana uutta työtä ajatellessani, ihanaa mennä koti uusia haasteita.
Kun aloitan uudessa työssäni, myöhäiset illat taitavat olla historiaa. Vaikka iltavuoroja tulee varmaan olemaan jatkossakin, eivät ne luultavasti ole yhtä myöhäisiä. Tulee hieman ikävä näitä hiljaisia hetkiä, omaa aikaa. Sivuikkunoissa palavat pienet lamput, selkäni alkaa olla sopeutunut Aallon tuoleihin, joten keittiön pöydän ääressä on vihdoinkin mukava istua. On hiljaista ja rauhallista, väsyttää mutta vielä ei ole kiire nukkumaan. Makuuhuoneesta kuuluu vompatin ja miehen yhteistuhinaa.
Silti olen onnesta soikeana uutta työtä ajatellessani, ihanaa mennä koti uusia haasteita.
Kommentarer
Trackback
