Madam Z

Häpeän syvästi. Olen saanut töitä. En itse asiassa ehtinyt olla työttömänä laisinkaan (joo, oli ja on edelleenkin jotain säätöä muiden juttujen - entiseltä alalta - kanssa käynnissä mutta anyways) vaan työllistyn samantien ja olen ollut nykyisessä duunissani parisen viikkoa.

Teen töitä maanantaista perjantaihin, tavalliset ruotsalaiset konttoriajat eli yhdeksästä viiteen. Täällä on usein tunnin lounas ja kahdeksan tunnin päivät, niin minullakin. Ylitöitä tulee, alkuviikosta on aina kauhea kiire, maanantaisin saa huhkia tunnin verran yli joka Herran viikko. Ylityöt saa ottaa "sitten myöhemmin" ulos, luultavasti kesäloman yhteydessä. Mikäs siinä?

Palkka ei ole kaksinen mutta korotusta on luvassa koeajan jälkeen. Ja luontaisetuja kanssa, eli puhelinta ja kuntosalikorttia. Firma on pieni, olen vasta kolmas työntekijä. Ja firman vanhin! Kasvu on melkoista, firma todellakin kasvaa aivan valtavaa vauhtia. Urakehitysmahdollisuuksia on,  ja sitä silmällä pitäen minutkin on palkattu. Nyt olen ikäänkuin allt-i-allo, pakkaan tilauksia, teen laskuja, palautuksia, vastaan meileihin, puhelimeen, käännän tekstejä ruotsista suomeksi ja päinvastoin.

Työkaberini ja pomo(t) vaikuttavat ainakin näin alustavasti tosi mukavilta. Työpaikka on aika kaukana, työmatkaan menee parhaaseen ruuhka-aikaan 45-50 minuuttia mutta se on ok. Työpaikalla on hiljaista, tila on pieni ja rauhallinen. Voin ottaa vompatin mukaan halutessani ja kaikki tykkäävät karvakaverista.

Tykkään kovasti. Ja viihdyn.

Miksi häpeän? Niin etten kerro duunista edes bestiksilleni?

Siksi, että kaikki, jotka ovat koskaan ikinä edes tavanneet minut, nauravat kuollakseen, kun kerron että työpaikkani on www.babyshop.se ! Argh! I'm never gonna live this down!!!