Madam Z

Mieheni on joustava. Hän ymmärtää vaateostoksilla oloa, liiallista tuhlaamista, bad hair daytä ja bad everything daytä. Minulla on maailman ihanin mies.

Äsken tuli vaan mitta täyteen. Viikko on ollut pitkä, päivä on ollut pidempi. Ylitöitä, siivousta, koiran pissatusta, ruokaostoksilla oloa. Vihdoinkin kotona, kauppakassit purettu ja miehinen ateria (makkaraa ja ranskanperunoita) uunissa. Idol alkaa kohta, juteltu veljen kanssa puhelimessa autoista ja juotu viinaa (kuohuviiniä, mutta anyways). Kaikki siis alka olla mieheni maailmassa mallillaan, vaikka väsyttääkin ja flunssaakin pukkaa. Tyrnimehua huiviin vaan (ja sitä kuplivaa), vika duuniviikko vanhassa työssä edessä ja uusi alkaa samantien, sairaslomiin ei ole juuri nyt varaa (henkisesti).

Minä istun koneella ja surffailen suosikkiblogejani. Luen Sitruunaa ja vaniljaa ja törmään uusimpaan postaukseen parisuhteissa. Here comes the breaking point! Avaan suuni ja kysyn viattomasti mieheltäni, jok atarkastaa juuri ranskanperunoiden kypsyysastetta: Minkälainen on sinusta hyvä parisuhde?

Okei. Onnistuin lisäämään kamelin kuormaan sen korren, joka sai kamelin romahtamaan. Mieheni nojaa kaappiin voihkien samalla: Voi v----, voi----, ei tätä. Mitä muuta vaan... Mä en pysty! Mulla on flunssakin tulossa ja duunissa on rankkaa... Mä en pysty... Voi v----! Siis minun mieheni, joka venyy ja paukkuu mutta ei kiroile.

Mitäs siinä voi tehdä? Blogata asiasta, unohtaa kysymyksen ja mennä miehen syliin. Maailmassa on taas kaikki hyvin.