Madam Z

Ulkona kävely on mukavan äänekästä ja värikästä bisnestä juuri nyt, kun miljoonat maahan pudonneet keltaiset ja punaiset lehdet rahisevat jaloissa. Potkin niitä ilmaan ja vompatti juoksee lehtien perässä. Menemme viikonlopuksi Fornbohon ja voin vain kuvitella... Meno tulee olemaan aivan päätöntä kun pieni koira metsästää lehtiä.

Keltaiset, keltavihreät, punaiset, punakeltaiset lehdet myös heijastavat valoa aivan erilailla kuin vain tavalliset vihreät lehdet. Minusta tuntuu (olen tehnyt siis asiasta empiiristä tutkimusta lenkillä), että vihreät lehdet ikäänkuin imevät valoa itseensä kun taas muun väriset lehdt heijastavat valoa. Kun olin äskettäin valoisan aikaan lenkillä, astuin lehtikujalle. Maanpinta oli aivan kokonaan eri väristen, pääosin keltaisten lehtien peitossa. Lehtikujan kumpaakin puolta reunustivat puut, tiheästi. Vasemmalla olevien puiden lehdet olivat pääasiallisesti kellertävänvihertäviä, oikean puolen sävyt olivat enemmän punertavia. Kujan päästä paistoi aurinko. Kaikki lehdet hehkuivat auringonvalossa, näytti siltä kuin parin kymmenen metrin matkalla olisi sytytetty satatuhatta pienenpientä valonheitintä. Upeaa! Oli pakko seisahtua ihailemaan näkyä hetkeksi, sitä voisi suorastaan kutsua valoterapiaksi.