Mysiga stunder
Töissä tai ainakin melkein. Mies menee tänään kiipeilemään pitkin seiniä (on siinäkin harrastus...), itse olen kotona lagom till Idol eli kahdeksan maissa. Silloin otan maailman ihanimman karvatassun syliin ja istahdan sohvalle. Koira on oikeastaan aivan fantastinen juttu, etenkin silloin kun on itse vähän allapäin. Vompatti aistii kurjan fiiliksen ja yrittää piristää antamalla paljon märkiä pusuja ja parkkeeraamalla karvaisen takapäänsä syliini. oi elämän ihanuutta, eihän siinä voi kun unohtaa kaiken kurjuuden ja antaa rakkauden lämmittää sydäntä ja tehdä elämästä vähän paremman.
Kommentarer
Trackback
