Perherakkautta
Näin nyt 14-vuotiaan pikkuveljeni viime perjantaina ensimmäistä kertaa lähes kahteen ja puoleen vuoteen. Olemme toki puhuneet puhelimessa ja lähettelen pieniä paketteja Tampereen suunnalle aina silloin tällöin, ihan vain muistutukseksi olemassaolostani. Pikkuveljeni on kiva jätkä, rakas minulle. Mittaa hänellä on reilu 190 senttiä, kiloja vähänlaisesti mutta hartioissa on leveyttä yllin kyllin. Vaalea, luonnonkihara tukka ja iso hymyilevä suu.
Pikkuvanha, musikaalisesti lahjakas ja minulle aina vaahtosammutin. Joka kerta kun näimme, tapasimme minä ja mieheni kiusata häntä kääntämällä reppanan ylösalaisin, roikottamalla jaloista ilmassa ja kutsumalla häntä vaahtosammuttimeksi. Hevosen leikkiä..! Vaan tällä kertaa se jäi tekemättä, oli herrasta tullut sellainen roikale että ylös-alaisin roikottamiseen tarvitaan nykyään nostokurkea.
Pikkuvanha, musikaalisesti lahjakas ja minulle aina vaahtosammutin. Joka kerta kun näimme, tapasimme minä ja mieheni kiusata häntä kääntämällä reppanan ylösalaisin, roikottamalla jaloista ilmassa ja kutsumalla häntä vaahtosammuttimeksi. Hevosen leikkiä..! Vaan tällä kertaa se jäi tekemättä, oli herrasta tullut sellainen roikale että ylös-alaisin roikottamiseen tarvitaan nykyään nostokurkea.
Kommentarer
Postat av: carrie
Oh, wow! Nice to get a face on his name! And what a face too...!
Trackback
