Madam Z

Oi ankeutta ja kurjuutta, pikku blogiressukkani on seissyt yksinään, ilman sanoja ja kuvia jo toista viikkoa. Macbookkimme on nimittäin korjauksessa ja minulla on nykyään Android-puhelin eikä blogini platformia ole sovitettu sille eli kännykästä bloggaaminen ei toimi :( Surkeuden kurjuutta.

Nyt lainasin töistä vanhan vaaleanpunaisen Waion viikonlopuksi, joten tekstiä tulee ainakin. Puolimatkassa siis ollaan! Milloin Mäkkärini palaa kotiin? Hmm... Katsokaas, kun siinä sitten kävi niin, että Posti kadotti sen... No, onneksi se löytyi, oli saapunut perille korjaamoon, tosin päivän matka kesti viikon. Mutta ennen paketin saapumista minä olin tietenkin joutunut käymään Postissa, tekemään puhelimitse katoamisilmoituksen, soittamaan korjaamoon, meilaamaan ja soittamaan vakuutusyhtiöön. Ihana rumba! Korjaamo viestitti keskiviikkona, että koneen voi korjata, jippii! Ja toivottavasti kone palaa kotiin jo ensi viikon aikana.

Ihan mukavasti tässä ollaan kyllä pärjäilty ilman konettakin. Laskut maksettiin koko kuukauden osalta jo etukäteen, suoritettiin muutamia ostoksiakin etukäteen (joululahjoja, koiranruokaa yms.) eli valmistauduttiin hyvin etukäteen. Minullahan on toki töissä kone käytössä, mutta eihän siellä ehdi/viitsi paljon surffailla. Känny toimii toki, mutta Feissaria ja blogienlueskelua enempää en jaksa sillä surffailla. Käytän nykyään Xperia Arcia, jossa on toki iso näyttö, mutta kun yritin hätäpäissäni toissailtana varata sillä laivalippuja, niin hermo meni... Kyllä siihen tavallinen kone tarvitaan, pitää täyttää kaikki henkilötiedot, lahjakortin numerot, kanta-asiakastiedot... Urgh.

Kun oma kone tulee takaisin kotiin, niin se saa samalla lisää muistia. Olemme olleet todella tyytyväisiä pikkuMaciimme, sillä jaksaa vielä hyvinkin pari vuotta. PieniSuuriKone, näppärä mukana mutta tarpeeksi tehokas ja iso kotonakin, ainakin meidä tarpeisiimme eli surffailuun ja bloggailuun.