Madam Z

Aion käyttäytyä tänään edesvastuuttomasti, tai jotain siihen suuntaan. Olen kuin tänään olisi a day long gone, elän muistojen sunnuntaita. ja kyllä, silloin paistoi aina aurinko. Aikana ennen Pisaraa... Aikojen alussa, kun asuimme täällä ensimmäisellä kierroksella, olimme city-nuoria. Hengasimme kauniin Tukholman baareissa ja kahviloissa, kiertelimme kauppoja ja nautimme kaupunkielämästä.

Tällä toisella kierroksella kaikki on toisin. Laumamme on lisääntynyt yhdellä ihanalla karvaisella jäsenellä ja arkemme näyttää aivan toisenlaiselta. Äkkiä töistä kotiin ja koiraa pissalle viemään, iltaisin vietetään laatulauma-aikaa yhdessä. Pitkää metsälenkkiä pukkaa harva se ilta ja viikonlopun lenkit vievät monta tuntia. Ei ahdista, enkä minä valita. Elämänmuutos ei ollut toivottu mutta rakastan uutta elämääni silti. Muutos on vain totaalisempi kuin olisin koskaan koiran hankkiessani voinut aavistaakaan.

Tänään aion kuitenkin elää (nyt kun lomalla ollaan ja se on mahdollista) yhden muistojen kultaaman sunnuntain uudestaan. Istun tässä aamukahvi kädessä ja ripsiväri toisessa, kohta näytän jo melkein ihmiseltä. Rievut niskaan ja kaupungille! Pressbyråsta sunnuntain Hesari mukaan, se näyttelee muistoissani kriittistä osaa. Maleksien keskustan Gallerianiin ja sen keskellä sijaitsevaan kahvilaan, Turekseen. Miehelle pekonihampurilainen ja minulle mitä mieli tekee. Lasi shampanjaa, teetä ja sitruunaa, suklaapulla. Sitten etsimme lokoisimmat mahdolliset nojatuolit ja syvennymme sunnuntain Asunto-osioon. Meiltä menee helposti pari tuntia unelma-asuntoa metsästäessä. Kehräämme unelmia samalla, mietimme kuinka tuo miljoonan euron asunto rahoitetaan. Voitammeko Lotossa, tuleeko perintö tuntemattomalta hyväntekijältä vai joutuuko mieheni aloittamaan uuden uran gigolona..?

Sitten enimmäkseen sisustuskaupoilla kiertelyä, Akademibokhandelin uutuuksien ihastelua. Ja mahdollisesti, mikäli minulla ei ole jalassa liian korkeita korkoja, astelua vanhan kaupungin mukulakivikatuja pitkin Science Fiction Bokhandeliin. Väsyneenä loppuiltapäivästä, uusi kirja kainalossa, kohti kotia (jossa nyt odottaa palkinnoista parhain, karvainen pomppupallo, joka odottaa pitkää iltalenkkiä. Verkkarit siis niskaan vaan!).