Madam Z

Istun töissä, hiljaista. Eilinen itsenäisyyspäivä on nollannut Suomen-trafiikin. Onni on... välipäivä. Pomokin on reissussa, kirjoittelen meilejä sinne sun tänne hyvällä omallatunnolla. Kohta pääsen kotiin, viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia. Se tuntuu upealta superkiireisen syksyn jälkeen. On ihanaa kun katsoo tulevia kuukausia ja tietää, että viikonloput ovat yhteisiä vapaita täynnä. Ainahan sitä tietenkin jotain tulee, mutta pääsääntöisesti meillä on nyt aina lauantaisin ja sunnuntaisin vapaata yhdessä.

 

Miehen uudessa duunissa on siis aivan loistavan hyviä puolia :) Minunkin duunini menee, tylsää on mutta ei kai siihen kuole. Nyt sairauden jälkeen en ole iltaisin jaksanut mitään ihmeitä, mutta vähän jotain pientä. Joulukoristelua, korttien kirjoittamista, lahjalistojen kirjoittelua... Juuri nyt tuntuu siltä että elämän pienet jutut ovat niitä parhaita, kahvihetket, ominkäsintekeminen ja lämpimät halaukset. Nämä asiat tekevät elämästä ihanaa, en kaipaa tähän väliin mitään sen ihmeellisempää tai jännittävämpää. Joka kerta kun alan suunnitella jotain "muuta", suurta ja fantastista, lopahtaa koko juttu siihen että haluankin viettää ennemmin aikaa kotona, laumani kanssa, kävelylenkillä tai mökillä. Kotikissa siis, för tillfället.