To-do: Hanki kalenteri
Ja tee se tänään! En ole mikään päiväkirjankirjoittaja, blogi toimikoon ikäänkuin vähän korvikkeena. Kalenteri on kuitenkin ollut meidän perheessämme käytössä jo monta vuotta, säännöllisen epäsäännöllisesti siihen tulee muutama sana kirjoiteltua. Uusi on ollut ostossa tammikuun lopusta saakka, mutta ei ole vaan tullut aikaiseksi. Eilen haeskelin kuitenkin jotain vanhasta kalenterista ja tajusin yks'kaks että hei, täähän on tosi tärkee ja hieno juttu. Uusi kalenteri menee siis ostoon tänään!
Kalenteriin päätyvät paitsi tunnussanat eri systeemeihin, joka kuukautinen lasku/palkka-inventaario myös muutama sana päivän menoista tai ihan vain erilaiset buukkaukset: laivat, lennot, kampaajat, leffat, teatterit... Kun kalenteria selaa jälkikäteen, siitä näkee helposti, että "ai niin, oltiinhan me täälläkin ja tehtiin sitä ja tätä, vau!".
Tässä alla erinomainen esimerkki muutaman sanan voimasta.
Maanantaina rakkaimpani aloitti uudessa työpaikassa, monen vuoden kypsyttelyn jälkeen ja perheemme elämä muuttui mielettömän paljon. Miehestä tuli yön yli paljon tyytyväisempi, onnellisempi ja energisempi. Kunto alkoi nousta kohisten, samaa tahtia mielialan kanssa. Yhteiset viikonloput tekivät entren, ihanaa!
Keskiviikkona satoi lunta aivan mielettömästi, mies kaivoi töistä lähtiessä Vauhtia pois puolimetrisestä hangesta rikkalapiolla. Uudella autonomistajalla ei lumilapiota nääs ollut ja isosta lähimarketista ne olivat iltapäivällä jo ihan lopussa. Kotiin tullessa naapuri lainasi omaansa ja sieltä parkkipaikalta löysin miehen lapioimasta tietä autolle (omalle paikalle pääsystä ei ollut vielä puolen tunnin lapioinnin jälkeen puhettakaan) kun vihdoin tulin kotiin käytettyäni itse 2 tuntia 20 minuutin työmatkaan julkisilla. Junasta pois hypätessä liukastuin, en ihan kaatunut mutta suoritin muutaman akrobaattisen balettiliikkeen sillä seurauksella että selkä meni ja jouduin turvautumaan naprapaatin apuun useamman kerran verran.
Torstaina oli Suomen, rakkaan isänmaan 95 itsenäisyyspäivä. Juhlistimme sitä, kuten aina, katsomalla Linnan-juhlia televisiosta, juomalla kuplajuomaa ja syömällä jotain erityisen hyvää, kaksi valkoista kynttilää ikkunassa palaen.
Perjantaina sain tietooni traagisen uutisen, rakas Kari-enoni oli kuollut tulipalossa. Äitini nuorin veli oli lapsuuteni sankari, vietin hänen kanssaan monet hullunhauskat hetket. Näin aikuisena näin Kari-enon lähinnä traagisena hahmona, jonka alkoholi oli vienyt mennessään. Yhteyttä emme olleet pitäneet vuosikausiin, mutta hänen kuolemansa toi monta upeaa muistoa mieleen.
Sivun alareunan merkinnästä muistan, että Hesari uudisti nettisivunsa niin, että ilmaisia artikkeleita sai lukea enää 5 kpl/vko. Onneksi armas isäni antoi nettitunnuksensa käyttöön, niillä olenkin sitten lueskellut Hesaria ahkerasti joka päivä. Kiitos!
Kommentarer
Trackback
