Madam Z

Hiukset ovat kasvaneet ja aiheuttavat pahuksen paljon ongelmia.

 

Olen ollut värjäämättä tovin (ensimmäistä kertaa aikuisiän aikana), ajattelin nääs katsoa että mikäs se meikäläisen alkuperäinen hiusväri onkaan... Mielenkiintoista mutta aikaavievää hommaa. Huonoja latvoja pitäisi käydä leikkauttamassa, mutta koska tilanne ei ole kovin akuutti eikä operaatio hirveän monimutkainen, menen lähikampaajalle kunhan ehdin ja jaksan (=sitten joskus).

 

Hiukset saa ihanasti kiinni, ponihännälle, sykerölle ja ihan vaan myttyyn päälaelle. Lähes kaikki näyttää hyvältä. Ympärille kukkanen tai muu koriste (tämän hetken suosikkina heijastinnauha).

 

Aukipitäminen onkin ihan toinen juttu ja tässä vaiheessa ongelmatilanteita syntyy valtaisasti. Pelkkä pesty puhdas tukka vähällä tukiainemäärällä näyttää mielestäni surkealta, about yhtä viehättävältä kuin päästä roikkuvat kuolleet rotanhännät. No, sitten pitää väsätä kiharoita tai muuta vastaavaa jotta saa lisää volyymiä. Mikään ei pysy, kaikki suoristuu pikatahtia ja oma tukkani on piikkisuora. Volyymi kyllä pysyy ainakin pohjassa, pituuksissa tietenkään ei. Kampauksen tekemiseen menee ikuisuus. Toisaalta, kun auki olevan kampauksen jaksaa tehdä tänään, siitä saa kolmena seuraavana päivänä aivan fantastisen kuohkean nutturakampauksen vain kääntämällä päät sisään ja klipsauttamalla ison klipsin paikalleen.

 

Isoimpana ongelmana lienee se, etten tunne itseäni kovin omaksi itsekseni auki "liehuvassa" tukassa. Minusta se näyttää yksinkertaisesti tyhmältä. Tai siis minä näytän tyhmältä. Tulen kaulattomaksi ja tuplalihavaksi, mikään avokaulainen vaatekaan ei pelasta asiaa. Tukkaa on liikaa ja sitä on kaikkialla. Se ei pysy sileänä vaan menee solmuun ja näyttää iana yhtä luirulta.

 

Alla tyyliesimerkki lauantai-illalta, tämä puoliksi auki, puoliksi kiinni ja poissa-kasvoilta-lookki nyt menee jotenkuten edes joskus.