Madam Z

Pysähdyttiin Mäkkärille hakemaan matkaevästä ja kuuntelin siinä auton hyrräystä. Ihan kuin olisi kuulunut jokin ylimääräinen surina. No jaa, ei se tainnutkaan olla mitään, matkaan vaan. Gullmarsplanille noustessa kuulin mielestäni jotain taas, mies ei vieläkään. Kilometriä myöhemmin mieskin kuuli jotain. Sata metriä myöhemmin ääni kuului selkeästi. Viisikymmentä metriä myöhemmin oli homma selvä nakki, osa pakoputkesta oli hajalla. Great!

 

Jäimme talvella jumiin parkkipaikalla niin että pohja kirskui. Lumityöt oli tehty - kaupungin toimesta - ankean heikosti koko talven ja kun lumet rupesivat sulamaan, katastrofi oli valmis. Huollossa sitten sanottiinkin, että reikähän siellä on, mutta ei vielä mitään hätää jos ääntä ei kerran kuulu. Saattaa mennä viikko, saattaa mennä vuosi, pari ihan hyvin näillä eväillä.

 

No, tottahan toki kun uusimme servopumpun tänä maanantaina (5590 kruunua kun ajoremmit vaihdettiin samalla), niin ilman muuta se pahuksen flexrör sanoi sopimuksen irti nyt. Sinne jäi sitten se reissu, rikkinäisellä autolla ei voi lähteä ajamaan väli Turku-Helsinki-Sipoo-Tampere-Espoo-Turku. Paskempi juttu, laivamatkojakaan kun ei enää saanut peruttua eli siinä meni sitten nekin rahat. Nyt täytyy sitten katsoa mitä flexrörin vaihto maksaa. Vaikka rakastan Vauhtia kuin omaa lasta, jossain menee raja. Mikäli vaihto tulee silmittömän kalliiksi, niin ensi viikonloppu menee sitten uutta autoa etsiessä. Toivottavasti näin ei ole, haluan saada uskollisen pikku-Vauhdin kuntoon ja ajella sen kyydissä vielä monta, monta kertaa.

 

Snif-f. Nyt mennään vielä parkkikselle taputtamaan Vauhdin peppua ja sanomaan, että "älä sure, kyllä tämä tästä, ei se ollut sinun vikasi".