Madam Z

 

Aamulla olin vielä hieman vakava mutta outfitin kehiin kumminkin. Olen "kasvanut" melko pylleröksi ja pahuksen kuvakin on melko huono, mua vaivaa siinä vakavan ilmeen lisäksi jokin ihme etukeno, what's that? Eihän se päivä voi olla niin huono kun tukassa on sulkia!

 

As you very well know, rakastan villatakkeja ja nyt olen hieman ihastunut niiden käyttämiseen vyön kanssa. Olen hankkinut pari erilaista metallista vyötä ja sujauttamalla sellaisen vyötärön ympärille villatakki saakin aivan uuden ilmeen. Jee. Röyhelöinen, mutta pitkä ja ohut musta PartTwon villis on ihan suosikki. Alla äidiltä kesällä saatu FinnWearin (muistaakseni) jämäkkä mustavalkoinen hihaton trikoomekko (toinen suosikki), jalassa korkeakorkoiset nilkkurit ja tosi kivat (joo joo, ei siis kuvassa) Orublun mustat sukkikset, joissa oli sähäkät harmaa-valkoiset salamakuviot. Kaulassa mieheltä monta vuotta sitten saatu (kihlajais?)lahja Tillanderin helmikaulanauha ja tukassa tosiaan valkoisia höyheniä.

 

Iltapäivällä hymyä sitten jo löytyikin, kun vuosipäivän kunniaksi (17 vuotta yhdessä on pitkä aika...) käväisimme hieman kahvittelemassa töiden jälkeen. Klassinen Wienercafeet Biblioteksgatanilla kaupungin sydämessä on saanut uudet omistajat, joilla onkin sitten aivan uudet ambitiot. Paikkaa on remontoitu, pieteetillä kylläkin. Lista on uudistettu ja kondiksessa on tosiaankin ammattitaitoista jengiä kaulimen varressa. Jaoimme kolme leivosta, talon signatur-suklaakakunpalasen (unelmankevyt mutta ihanan täyteläinen), sitruunatartaletin (kirpeän sitruunainen, mums, ei olisi voinut olla parempi) ja suklaa-eclairin (joka oli täydellinen). Mies ei valittanut mistään, ei myöskään siitä että Wienercafeet tarjosi (kohtuuhintaisen) shampanjalasin ostajalle (Billecart-Salmon, suursuosikki) 2 kpl pieniä suolaisia kyytipojaksi. Kokonaisuus oli aivan loistava ja ennenkaikkea kokopaikka tuntui siltä, kuin meidät olisi kiidätetty suoraan Pariisin, johonkin paremman luokan kahvila-konditoriaan.